Haikaramaassa

Olen ensimmäisen vuoden eläinlääketieteen opiskelija Tartossa. Perustin blogin jakaakseni ajatuksiani ja kuulumisiani ystävilleni ja perheelleni. Blogista voi olla myös apua niille, jotka miettivät hakeako vaiko ei Viroon eläinlääkikseen. Hakuohjeet löytyvät Eesti Maaülikoolin kotisivuilta (www.emu.ee) ja tähän mennessä hakea on kerennyt vielä Helsingin tulosten jälkeenkin. 

Kesäkuun puolivälissä sain sähköpostin, jossa kerrottiin mun hyväksymisestä eläinlääkikseen. Saman tien oli selvää, että lähden Tartoon. Päätöksen jälkeen olin tosin hyvin ahdistunut ja stressaantunut koko kuukauden ennen muuttoa. Eipä ole koskaan jännittänyt niin paljon! Samalla viikolla varasin rokotusajat (rabies, puutiaisaivokuume) vaikka myöhemmin kuulinkin, että paljon halvemmaksi rokottaminen olisi tullut Virossa. Olen tyytyväinen silti, että se tuli hoidettua Suomessa sillä täällä hoidettavia asioita on muutenkin jo ihan tarpeeksi. Hain myös lainan ja tuet saman tien Kelalta. Tätä varten piti ensin anoa sosiaaliturvan piirissä pysymistä. Viron päässä hoidettavia asioita on mm. elämisluvan hakeminen. 

Saavuin Tartoon yksin lauantaina 20.8. Laivalla oleminen ei ole mitään lempipuuhaa, sillä tuun erittäin helposti merisairaaksi. Järjetön ryyppääminen ja kännääminen tuntuu myös kuuluvan monen laivamatkustajan ohjelmaan. Onneksi Flybe alkaa lentämään Tarto-Helsinki ja Tallinna-Oulu reittejä maaliskuussa! Säästyy aikaa ja rahaa! Tallinnasta siis tulin bussilla Tartoon (NB! hinta 5 e). Illalla meillä oli eka fuksitapaaminen. Sunnuntaiaamuna alkoikin jo kielikurssi. Opettaja ei puhunut suomea eikä oikein englantiakaan. Tiistaina opettaja vaihtui yliopiston suomen kielen opettajaan. Samalla myös läksyjen määrä tuplaantui. Eka eestinkielinen kirjotelma tehtiin tiistaina. Aika karua, että meillä on jo ensi maanantaina (viikon opiskelun jälkeen) koe, joka ratkaisee sen, että saako elämisluvan, joka taasen ratkaisee sen saako alottaa yliopisto-opiskelut. Eli suhteellisen tärkeästä kokeesta on kyse! 

Kielikurssi on joka päivä yhdeksästä kahteen, jonka jälkeen ollaan käyty porukalla testailemassa paikallisia ravintoloita. Tällä hetkellä voin suositella kahta paikkaa: La Dolce Vitaa (maailman parhaat pizzat) ja Asian Cheffiä. Tarto on hyvin eläväinen ja kaunis kaupunki. Tänäänkin olisi ollut tossa korttelin päässä tarjolla ulkoilmakonserttia ja BMX-pyöräilyä. Varmasti löytää aina jotain tekemistä. Täällä on myös aivan mahtavia kahviloita. Niissä vietin illat ku ei netti vielä toiminut kämpillä. 

Huomenna reissaamme Otepäähän tsekkailemaan Urho Kekkosen saunaa:D Keskiviikkona pääsemme jo tapaamaan virolaisia pilettämisen merkeissä! Jännittää uskaltaako sitä jo puhua jotain viroksikin.. Kaupassa asioin jo viroksi, mutta hyvin usein kaupan kassa/ravintolan tarjoilija vaihtaa asiointikielen englanniksi (pahimmassa tapauksessa suomeksi). Mutta eiköhän se tästä kun oppii ääntämään vähä paremmin vielä. Siksi olisi niin tärkeää päästä jo tapaamaan muut opiskelijat. 

Huomenna pääsenkin jo kattomaan mun omaa kämppää ja kirjoittamaan vuokrasopimusta. Jospa Kela sitten jo haluais hyväksyä mun hakemukset...