Syksyä ja sopeutumista

Vihdoin alan tuntemaan iloa siitä, että olen täällä. Totta kai ole ollut iloinen siitä koko ajan, mutta nyt toden teolla viikot kuluvat nopeasti ja huomaan aina vaan enemmän innostuvan kouluun menemisestä. Jollakin tapaa olo on erilainen. Täytyy sanoa, että tänne tulo ja alkuajat oli uskomattoman vaikeaa aikaa. Olen niin ylpeä itestäni, että uskalsin. Muutamat ihmiset täällä vielä suunnittelee pääsykokeisiin lukua ja tahtovat vieläkin Suomeen opiskelemaan. Mulla se on mennyt ohi. Onneksi.

Viikot on mennyt jumpissa ravaten, ratsastaen ja lukien. Harrastuksilla on niin suuri merkitys viihtymisen kannalta. Eilen käytiin tyttöjen kanssa tutustumassa suomalaisen osakunnan Fennican toimintaan Tartossa. Hauska oli nähdä, että täällä on muidenkin alojen opiskelijoita. Voipi olla, että tulee käytyä keskiviikkoisin Tampere-majalla saunomassa! 

Loppukevennykseksi kuva luuluokasta, jossa me opiskellaan aina kun vaan keretään ja päästään. 

("kypäränä" hobuse (hevosen) puusaluud (os coxae) eli lantioluut)